Hei.
Olen myös mukana hankkeessa, Keski-Suomen Kirjailijoiden työllistämänä. Ideana on kartoittaa äänirunouden mahdollisuuksia työpajassa valmisteltavien esitysten sekä muiden äänirunoteosten avulla. Samalla on tarkoitus laajentaa Keski-Suomen Kirjailijoiden ja erityisesti Kirjailijatalon toimintaa, niin että koettaisiin mahdollisuus tilaan, jossa eri teokset (erityisesti kirjalliset) eivät olisi niinkään lajityypillisesti eristäytyviä alueita kuin toisiaan pölyttäviä, ikään kuin lajien keskisiä välitiloja. Uskon että tämä on mahdollista juuri Jyväskylässä, jonne on viime vuosina muodostunut elävää runoutta kuunteleva ilmapiiri.
Projekti jakautuu useisiin eriäviin haaroihin, johtuen hieman erilaisista pyrkimyksistä ymmärtää runous äänenä.
-Erään improvisaatiomusiikkiin ja tanssiin keskittyneen kollektiivin kanssa teemme yhteistyötä niin, että runous on osa kokonaisuutta luentana tai puheena musiikin ja tanssin rinnalla. Luvassa on esityksiä eri puolilla. Pienemmällä kokoonpanolla esiinnymme mm. ensi perjantaina Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museon Äännös! -tapahtumassa.
-Asemanttinen äänirunous keskittyy puheen ja äänteiden materiaalisiin ulottuvuuksiin, pyrkien hylkäämään kielen semanttiset puolet osittain tai kokonaan. Työpajassa valmistelemme paraikaa esitystä esitettäväksi Oriveden Opiston International Conference on Creativity and Writing -tapahtumaan, jonne saapuu myös kansainvälisiä äänirunouden tekijöitä Wienin Runouskoulusta. Esitys tullaan varmaankin toisintamaan myös Jyväskylässä.
-Työpajassa noin muuten pyrimme tekemään erityisesti äänitemuotoisia äänirunoja, käyttäen hyväksi kaikkea mahdollista tekniikkaa. Työpajaa on määrä jatkaa ainakin keväälle asti, ja se on avoin kaikille kiinnostuneille.
Muita projektin osia sekä mainittujen etenemistä valotan myöhemmin.
Terveisin
Olli-Pekka
maanantai 25. lokakuuta 2010
perjantai 15. lokakuuta 2010
Juurien tilasta
Olen nyt kaksi viikkoa toiminut Juuret- projektin tuottaja ⎯ ohjaajana. Jo nyt voin todeta, että taidetoimikunnan apuraha on hyvällä tavalla mahdollistanut asioiden järjestäytyneemmän hoitamisen.
Projektimme päärahoitus tulee Suomen kulttuurirahaston Myrsky-hankkeesta, jonka perimmäinen tarkoitus on tarjota nuorille mielekästä toimintaa ja uutta sisältöä elämään kulttuurin ja taiteen avulla. Meillä tämä tarkoittaa jatkuvaa esityksiin tähtäävää harjoitustoimintaa sekä työpajatoimintaa, jossa ei välttämättä valmisteta mitään valmista esitystä. Hieman kliseisesti voisi todeta, että kaikessa toiminnassa periaatteena on, että prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos ja lopputulos on aina prosessinsa näköinen. Esitykset rakennetaan nuorten lähtökohdista. Ohjaajien tehtävä on saattaa osallistujia innokkaasti matkaan ja tarjota ammattitaitonsa ideoiden toteuttamiseen.
Haaveenani olisi, että jokaisella alueen nuorella olisi asuinpaikasta tai elämäntilanteesta huolimatta mahdollisuus harrastaa esittäviä taiteita. Tätä olemme lähteneet toteuttamaan paitsi keskustan alueella, myös sivukylillä. Aiemmin olemme vetäneet työpajoja Kalmarin ja Lanneveden alueilla ja nyt on alkamassa pajat Peltokylällä ja Linnankylällä. Seudut ovat valikoituneet sen mukaan, ettei alueella ole jo valmiiksi esitystaiteellista harrastustarjontaa.
Tämän puolivuotisen tarkoitus olisi luoda Juurille sellaiset pohjat, jolta toimintaa voitaisiin ensi vuonna loppuvan rahoituksen jälkeen jatkaa. Yksi tärkeimmistä asioista tällä tiellä on tila. Tällä hetkellä saamme käyttää lukion taideaineitten yläkerrassa sijaitsevaa luokkaa. Tila ei kuitenkaan ole ongelmaton ensinnäkään siksi, että se sijaitsee koululla. Profiloituminen koulun yhteyteen luo toiminnalle kerhomaisen leiman, eikä tilaan synny suhdetta, joka edesauttaisi vakiintuvaa toimintaa. Toisekseen ilmanlaatu ei kaikkia kriteereitä täytä. Kolmanneksi tila on esitystoimintaan kelpaamaton.
Keväällä olin toiveikas kaupungin omistaman, aikaisemmin työttömien kahvilana toimineen tilan suhteeen. Sitä käytännössä lupailtiin käyttöömme, ellei muuta tarvetta löytyisi. Nyt syksystä alkaen tila on toiminut kaupungin talonmiehen varastona. Että näin.
Kertoilen jatkossa kuinka homma etenee. Varsinaiseen toimintaamme voi käydä tutustumassa täällä: www.hysterianjuuret.blogspot.com
t,pasi
ps. Pari kuvaa viime vuoden musikaalista Kenkää!.Kuvat on ottanut Vesa Minkkinen.
Projektimme päärahoitus tulee Suomen kulttuurirahaston Myrsky-hankkeesta, jonka perimmäinen tarkoitus on tarjota nuorille mielekästä toimintaa ja uutta sisältöä elämään kulttuurin ja taiteen avulla. Meillä tämä tarkoittaa jatkuvaa esityksiin tähtäävää harjoitustoimintaa sekä työpajatoimintaa, jossa ei välttämättä valmisteta mitään valmista esitystä. Hieman kliseisesti voisi todeta, että kaikessa toiminnassa periaatteena on, että prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos ja lopputulos on aina prosessinsa näköinen. Esitykset rakennetaan nuorten lähtökohdista. Ohjaajien tehtävä on saattaa osallistujia innokkaasti matkaan ja tarjota ammattitaitonsa ideoiden toteuttamiseen.
Haaveenani olisi, että jokaisella alueen nuorella olisi asuinpaikasta tai elämäntilanteesta huolimatta mahdollisuus harrastaa esittäviä taiteita. Tätä olemme lähteneet toteuttamaan paitsi keskustan alueella, myös sivukylillä. Aiemmin olemme vetäneet työpajoja Kalmarin ja Lanneveden alueilla ja nyt on alkamassa pajat Peltokylällä ja Linnankylällä. Seudut ovat valikoituneet sen mukaan, ettei alueella ole jo valmiiksi esitystaiteellista harrastustarjontaa.
Tämän puolivuotisen tarkoitus olisi luoda Juurille sellaiset pohjat, jolta toimintaa voitaisiin ensi vuonna loppuvan rahoituksen jälkeen jatkaa. Yksi tärkeimmistä asioista tällä tiellä on tila. Tällä hetkellä saamme käyttää lukion taideaineitten yläkerrassa sijaitsevaa luokkaa. Tila ei kuitenkaan ole ongelmaton ensinnäkään siksi, että se sijaitsee koululla. Profiloituminen koulun yhteyteen luo toiminnalle kerhomaisen leiman, eikä tilaan synny suhdetta, joka edesauttaisi vakiintuvaa toimintaa. Toisekseen ilmanlaatu ei kaikkia kriteereitä täytä. Kolmanneksi tila on esitystoimintaan kelpaamaton.
Keväällä olin toiveikas kaupungin omistaman, aikaisemmin työttömien kahvilana toimineen tilan suhteeen. Sitä käytännössä lupailtiin käyttöömme, ellei muuta tarvetta löytyisi. Nyt syksystä alkaen tila on toiminut kaupungin talonmiehen varastona. Että näin.
Kertoilen jatkossa kuinka homma etenee. Varsinaiseen toimintaamme voi käydä tutustumassa täällä: www.hysterianjuuret.blogspot.com
t,pasi
ps. Pari kuvaa viime vuoden musikaalista Kenkää!.Kuvat on ottanut Vesa Minkkinen.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
"Minä näin, kun sinä kuiskasit minulle."
Olen esittänyt soolokoreografiaani Tunsitko minun kuiskailevan? parin viikon ajan ympäri Jyväskylää eri päiväkeskuksissa. Teos on ollut monille asukkaille ensimmäinen kosketus nykytanssiin ja ehkäpä sen vuoksi aiheuttanut paljon puhetta ja mielipiteitä. Eräs herrasmies totesi esitykseni jälkeen, että minä näin, kun sinä kuiskasit minulle. Juuri siihen minä pyrin, että jokainen asukas henkilökohtaisesti voisi tuntea liikkeeni kautta kuiskaukseni.
Tunsitko minun kuiskailevan -teos on kantaesitetty noin vuosi sitten steinerkoululiikkeen juhlatapahtumassa Tampereella. Sen jälkeen olen esittänyt teosta hyvin monenlaisissa tilaisuuksissa ja tilanteissa esimerkiksi Läntisen tanssin aluekeskuksen tanssivassa joulukalenterissa, UudenPolvenMuseo -tanssitapahtumassa ja N0LLAPiSTEESTÄ-tanssitapahtumassa. Teokseen liittyy olennaisesti vuorovaikutteisuus ja yleisön osallistaminen. Alun perin teos on tehty tanssittavaksi ison paperin päällä. Ennen teoksen alkua yleisö on saanut halutessaan värittää paperia. Näistä väreistä ja tunnelmista olen sitten saanut inspiraation kulloiseenkin esitykseen. Teoksen aikana olen myös itse jatkanut paperille syntyvää taideteosta eteenpäin. Ikäihmisten kanssa värittäminen lattialla ei kuitenkaan onnistu. Jouduinkin miettimään uudelleen, miten teokseen liittyvän vuorovaikutteisuuden voisi toteuttaa ikäihmisten kanssa.
Kokeilin perjantaina 1.10.2010 Väinönkadun päiväkeskuksessa kierrättää piirustusalustalle laitettuja papereita asukkailla. Jokainen sai mahdollisuuden värittää tai piirtää paperille mitä tahtoi. Tähän meni aika paljon aikaa, mutta mielestäni se kannatti. Kaikki mukana olleet asukkaat tekivät paperille vähintäänkin hennon viivan lukuun ottamatta yhtä rouvaa, joka päätti syödä kynän. Onneksi käytän kasviperäisiä mehiläisvahoja, jotka eivät ole myrkyllisiä.
Yhdistämällä piirtämisen teokseen ennen tanssiani säilytin sen alkuperäisen rakenteen. Olen kuitenkin miettinyt, että pitäisikö piirtäminen ikäihmisille suunnatuissa esityksissä olla jälkeenpäin. Näin asukkaat voisivat piirtää paperille teoksen tunnelmia. Piirtämisessä toteutuu hyvällä tavalla jokaisen paikalla olevan huomioiminen ja näkeminen. Kaikki eivät osaa sanallistaa näkemäänsä, joten sen vuoksi piirtäminen voisi olla parempi jälkeenpäin. Näin nekin, jotka eivät sanallisesti osaa kokemaansa avata saisivat tilaisuuden jakaa tuntemuksensa. Toisille taas teoksesta puhuminen oli helppoa ja mieluisaa. Eräskin rouva maalaili pitkään mielikuvia näkemästään: ”On kesä ja sellainen kaunis kukkaniitty. Sinä siellä perhosena tanssimassa...”
Olen toteuttanut tätä näkemiseksi tulemisen periaatetta myös alkutervehdyksessä. Ensimmäisellä käynnilläni tervehdin jokaista kädestä pitäen tullessa ja lähtiessä. Toisella tapaamiskerralla tervehdyksen jälkeen teen jokaisen kanssa liikevuoropuhelun. Aloitimme yhdellä liikkeellä; minä tein jonkun liikkeen, johon asukas vastasi omalla liikkeellään. Haluan jokaisella vierailullani tehdä asukkaille nykytanssia tutuksi pikku hiljaa. Se lähtee siitä, että jokainen tuottaa edes yhden liikkeen omasta kehostaan minun liikkumiseni katselun lisäksi.
Palatakseni vielä sooloteokseeni eläytymiseen kerron vielä eräästä virkeästä rouvasta, joka eli kaikki teoksen tunnelmat kanssani. Käytän liikkeen lisäksi teoksessani tekstiä, jossa loppupuolella kyselen, että miksei kukaan varoittanut minua. Tämä kyseinen rouva vastasi minulle kovaan ääneen: ”Olisinhan minä varoittanut, jos olisin tiennyt. Enhän minä mitenkään voinut tietää.”
Tunsitko minun kuiskailevan -teos on kantaesitetty noin vuosi sitten steinerkoululiikkeen juhlatapahtumassa Tampereella. Sen jälkeen olen esittänyt teosta hyvin monenlaisissa tilaisuuksissa ja tilanteissa esimerkiksi Läntisen tanssin aluekeskuksen tanssivassa joulukalenterissa, UudenPolvenMuseo -tanssitapahtumassa ja N0LLAPiSTEESTÄ-tanssitapahtumassa. Teokseen liittyy olennaisesti vuorovaikutteisuus ja yleisön osallistaminen. Alun perin teos on tehty tanssittavaksi ison paperin päällä. Ennen teoksen alkua yleisö on saanut halutessaan värittää paperia. Näistä väreistä ja tunnelmista olen sitten saanut inspiraation kulloiseenkin esitykseen. Teoksen aikana olen myös itse jatkanut paperille syntyvää taideteosta eteenpäin. Ikäihmisten kanssa värittäminen lattialla ei kuitenkaan onnistu. Jouduinkin miettimään uudelleen, miten teokseen liittyvän vuorovaikutteisuuden voisi toteuttaa ikäihmisten kanssa.
Kokeilin perjantaina 1.10.2010 Väinönkadun päiväkeskuksessa kierrättää piirustusalustalle laitettuja papereita asukkailla. Jokainen sai mahdollisuuden värittää tai piirtää paperille mitä tahtoi. Tähän meni aika paljon aikaa, mutta mielestäni se kannatti. Kaikki mukana olleet asukkaat tekivät paperille vähintäänkin hennon viivan lukuun ottamatta yhtä rouvaa, joka päätti syödä kynän. Onneksi käytän kasviperäisiä mehiläisvahoja, jotka eivät ole myrkyllisiä.
Yhdistämällä piirtämisen teokseen ennen tanssiani säilytin sen alkuperäisen rakenteen. Olen kuitenkin miettinyt, että pitäisikö piirtäminen ikäihmisille suunnatuissa esityksissä olla jälkeenpäin. Näin asukkaat voisivat piirtää paperille teoksen tunnelmia. Piirtämisessä toteutuu hyvällä tavalla jokaisen paikalla olevan huomioiminen ja näkeminen. Kaikki eivät osaa sanallistaa näkemäänsä, joten sen vuoksi piirtäminen voisi olla parempi jälkeenpäin. Näin nekin, jotka eivät sanallisesti osaa kokemaansa avata saisivat tilaisuuden jakaa tuntemuksensa. Toisille taas teoksesta puhuminen oli helppoa ja mieluisaa. Eräskin rouva maalaili pitkään mielikuvia näkemästään: ”On kesä ja sellainen kaunis kukkaniitty. Sinä siellä perhosena tanssimassa...”
Olen toteuttanut tätä näkemiseksi tulemisen periaatetta myös alkutervehdyksessä. Ensimmäisellä käynnilläni tervehdin jokaista kädestä pitäen tullessa ja lähtiessä. Toisella tapaamiskerralla tervehdyksen jälkeen teen jokaisen kanssa liikevuoropuhelun. Aloitimme yhdellä liikkeellä; minä tein jonkun liikkeen, johon asukas vastasi omalla liikkeellään. Haluan jokaisella vierailullani tehdä asukkaille nykytanssia tutuksi pikku hiljaa. Se lähtee siitä, että jokainen tuottaa edes yhden liikkeen omasta kehostaan minun liikkumiseni katselun lisäksi.
Palatakseni vielä sooloteokseeni eläytymiseen kerron vielä eräästä virkeästä rouvasta, joka eli kaikki teoksen tunnelmat kanssani. Käytän liikkeen lisäksi teoksessani tekstiä, jossa loppupuolella kyselen, että miksei kukaan varoittanut minua. Tämä kyseinen rouva vastasi minulle kovaan ääneen: ”Olisinhan minä varoittanut, jos olisin tiennyt. Enhän minä mitenkään voinut tietää.”
maanantai 4. lokakuuta 2010
JUURET
Heippatirallaa!
Olen Pasi Saarinen, 29- vuotias Teatteri-ilmaisun ohjaaja. Toimin seuraavat kuusi kuukautta Keski-Suomen taidetoimikunnan tuella Art Hysterian Juuret- projektin tuottaja ⎯ ohjaajana.
Art Hysteria on Saarijärven seudulla toimiva ammattitaitelijoiden yhdistys, joka pyrkii järjestämään tapahtumia, koulutusta ja toimimaan kanavana, jonka kautta jäsenet voivat toteuttaa ideoitaan.
Juuret on kolmivuotinen (2009-2011) esitystaiteellinen projekti, joka on suunnattu 13-17-vuotiaille nuorille. Projektissa tehdään 5-6 ensi-iltaa vuodessa, nuorten lähtökohdista, ammattilaisten ohjauksessa. Jonkin verran järjestämme myös esityksiin tähtäämättömiä työpajoja. Päärahoitus projektiin tulee Suomen kulttuurirahaston Myrsky-hankkeesta. Muita yhteistyökumppaneita taidetoimikunnan ohella ovat Saarijärven kansalaisopisto, Saarijärven keskuskoulu ja monet kylätoimikunnat ja yhdistykset.
Juuret on toiminut puolitoista vuotta ja mukana on ollut yli 80 nuorta. Esityksiä on nähnyt yli 500 samanikäsitä nuorta.
Uusi kausi alkaa nyt lokakuun alusta. Tarkemmin tulevasta voi lukea täältä :http://hysterianjuuret.blogspot.com/
Palaamisiin,
Pasi
Olen Pasi Saarinen, 29- vuotias Teatteri-ilmaisun ohjaaja. Toimin seuraavat kuusi kuukautta Keski-Suomen taidetoimikunnan tuella Art Hysterian Juuret- projektin tuottaja ⎯ ohjaajana.
Art Hysteria on Saarijärven seudulla toimiva ammattitaitelijoiden yhdistys, joka pyrkii järjestämään tapahtumia, koulutusta ja toimimaan kanavana, jonka kautta jäsenet voivat toteuttaa ideoitaan.
Juuret on kolmivuotinen (2009-2011) esitystaiteellinen projekti, joka on suunnattu 13-17-vuotiaille nuorille. Projektissa tehdään 5-6 ensi-iltaa vuodessa, nuorten lähtökohdista, ammattilaisten ohjauksessa. Jonkin verran järjestämme myös esityksiin tähtäämättömiä työpajoja. Päärahoitus projektiin tulee Suomen kulttuurirahaston Myrsky-hankkeesta. Muita yhteistyökumppaneita taidetoimikunnan ohella ovat Saarijärven kansalaisopisto, Saarijärven keskuskoulu ja monet kylätoimikunnat ja yhdistykset.
Juuret on toiminut puolitoista vuotta ja mukana on ollut yli 80 nuorta. Esityksiä on nähnyt yli 500 samanikäsitä nuorta.
Uusi kausi alkaa nyt lokakuun alusta. Tarkemmin tulevasta voi lukea täältä :http://hysterianjuuret.blogspot.com/
Palaamisiin,
Pasi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)